Vesiviljelyyn:
Rehuntuotantolaitteiden myynti

Mikrolevien biomassa on ravinteikas raaka-aine, jonka proteiinipitoisuus voi olla 40–70 wt%, ja sen käyttöä kalajauhon ja kalaöljyn kestävänä korvaajana tutkitaan aktiivisesti^[1][2]. Se sisältää aminohappoja, ω-3-monityydyttymättömiä rasvahappoja, karotenoideja ja vitamiineja, ja sen on raportoitu vaikuttavan simpukoiden, äyriäisten ja kalanpoikasten kasvuun, vastustuskykyyn ja värittymiseen^[3][4].

Novelgenin Algal Bloom Capture sisältää kirjaston, johon on koottu valmiiksi käsiteltävän veden ominaisuuksien (merivesi tai makea vesi, lämpötila, pH) mukaan sopivimmat levälajit. Näin Bloomo voi syöttää leviä jatkuvasti ja tiheästi. SBIR-ohjelman vaiheen 3 hankkeen tuloksena päästiin Bloom Oysterin koetoimituksiin, ja tuotteen markkinoille tuonti on alkanut.

Kehitysvaiheessa oleva biomassankäsittelylaite yhdistää kiintoaineen ja nesteen erotuksen, kuivauksen ja hiukkaskoon säädön, ja se on suunniteltu niin, että rehu voidaan jalostaa paikan päällä.

Rehuksi käytetään vain sellaisia leviä, jotka on kasvatettu rehun tuotantoon sallitussa vedessä, kuten vesiviljelyvedessä. Yhdyskuntajätevedessä tai teollisuuden jätevedessä kasvatettua biomassaa ei käytetä rehuksi, vaan se on tarkoitettu biohiileksi, lannoitteeksi ja vastaaviin käyttöihin. Kaikissa käytöissä edellytetään esimerkiksi raskasmetallien ja taudinaiheuttajien analyysejä sekä rehun turvallisuutta ja lannoitteiden laatua koskevan Japanin lainsäädännön noudattamista.

Osterinkuorten kalsiumkarbonaatin hyödyntäminen: kehitämme elinkaariarviointiin (LCA) ja MRV:hen (mittaus, raportointi, todentaminen) perustuvia menetelmiä, joilla osterinkuoret (osterinviljelyn sivutuote) voidaan arvioida ja kaupata raaka-aineena eikä teollisuusjätteenä. Kuoren muodostumiseen liittyvä kalkkiutuminen vapauttaa myös CO₂:ta, joten tutkimukset ovat erimielisiä siitä, voiko kuoren hiiltä pitää hiilinieluna. Vaikka kuoria käytettäisiin betonin seosaineena tai maanparannusaineena, hiilikrediittien tai muun arvon mahdollisuutta arvioidaan vasta, kun LCA:lla on selvitetty nettotase kalkkiutuminen mukaan lukien sekä käytön pitkäaikaisuus.

Biohiili leväbiomassasta: kun talteen otettu biomassa pyrolysoidaan biohiileksi, sen uskotaan varastoivan osan hiilestä pitkäksi aikaa (kuinka pitkäksi, riippuu olosuhteista). Maanparannusaineena toimimisen lisäksi sen on raportoitu vähentävän N₂O-päästöjä, kun sitä lisätään rakennettuihin kosteikkoihin ja jäteveden puhdistusprosesseihin^[5][6].

Perinteinen biologinen käsittely (nitrifikaatio ja denitrifikaatio) vapauttaa suuren osan typestä ilmakehään N₂:na. Mikrolevät sen sijaan assimiloivat NH₄⁺:n suoraan aminohapoiksi ja proteiiniksi, joten tavoitteena on ottaa suurin osa typestä talteen biomassana. Demonstraatiossa tarkistetaan typpitase, johon sisältyvät levien itsensä tuottama N₂O ja ammoniakin haihtuminen. Yhdessä ehtymisvaarassa olevan fosforin kanssa jätevedestä voisi tulla typpi- ja fosforilannoitteiden raaka-aineiden lähde (tämä edellyttää esimerkiksi raskasmetallien analyysejä ja Japanin lannoitelain noudattamista).

Fotobioreaktorin (PBR) ja kalvoerotuksen yhdistävissä jatkuvatoimisissa järjestelmissä (MPBR) on useissa tieteellisissä tutkimuksissa raportoitu typenpoistotehokkuudeksi > 90 % ja fosforinpoistotehokkuudeksi > 90 %^[7][8].

Aiheeseen liittyen: resurssien talteenotto jätevedenpuhdistamoilla